Xi'anin kautta Chengduun

Pekingin jälkeen päätimme suunnata pandojen kotikaupunkiin Chengduun. Matkalla pysähdyimme kuitenkin Xi'anissa, mihin ihmiset matkustavat katsomaan kuuluisia terrakottasotilaita.

Kiinassa on sanonta, jonka mukaan Xi'anissa on matkan aikana käytävä, muuten ei voi sanoa käyneensä Kiinassa ollenkaan. Niinpä odotukset olivat varsin korkealla. Retkien jälkeen tulimme kuitenkin siihen johtopäätökseen, että paikasta on vaikea saada paljon irti, mikäli ei ole arkeologisesti täysin nyrjähtänyt. Siellähän ne ukkelit seisoskelivat, komeasti rivissä.

Xi'anissa pääsimme myös hieman paremmin jyvälle paikallisesta kusetuskulttuurista. Etsiessämme tietä hostelliin maailman herttaisin papparainen pysähtyi tienreunaan mopoa muistuttavalla kuljetushäkkyrällään ja lupasi viedä meidät hostelliin kahden Yuanin pilkkahinnalla, samalla hymyillen kahdella hampaallaan. En tiedä mitä herttaiselle papparaiselle matkan aikana tapahtui, sillä kun viiden minuutin päästä kömmimme kuljetushäkkyrästä jalkakäytävälle , ukkeli kaivoi povitaskustaan upouuden Samsung-kännykkänsä ja ilmoitti hinnaksi 18 Yuania, eli pienen pohdinnan jälkeen hinta oli 9-kertaistunut. Emme sitä kuitenkaan maksaneet, sillä eräs vanhempi herra tuli kadulla räyhäämään meitä huijanneelle ahneelle papparaiselle ja syytti häntä turistien rosvoamisesta. Jätimme heidät ja paikalle kerääntyneet ihmiset huutamaan ja hipsimme hiljaa hostelliin.

Xi'anin jälkeinen Chengdu osoittautui oikein mukavaksi kaupungiksi. Sichuanin maakunnan Chengdu on paikka, jossa monet matkalaiset odottavat lupiaan Tiibetiin, ja sieltä pääseekin suoraan junalla Lhasaan. Hostelli oli hyvä, ensimmäistä kertaa matkan aikana minua ei tuijoteltu ja aika moni puhui englantia. Vaihtelu virkistää!

Teimme Chengdusta muutaman tunnin retken pandoja katsomaan. En oikein tiedä mitä odotin. Mielessä oli ehkä sellainen "roikutaan puissa maastopuvuissa ja kuiskaillen ihailemme pandojen elämää" -elämys. Päädyimme kuitenkin tutkimuskeskukseen moottoritien varteen, josta kävimme 300 muun turistin kanssa räpsimässä kuvia panda-raukoista. Herttaisia otuksia ne olivat, mutta laji on pahasti jäämässä teollistuvan ja saasteisen Kiinan jalkoihin. Retki oli siis pieni pettymys.

Ruoka pitää matkalaisen mielen kuitenkin vireänä. Koska Chengdussa kieliongelmia ei ollut, tiesimme ravintolassa tarkalleen mitä söimme. Toistaiseksihan eri ruokalajit ovat olleet oikein herkullisia, tosin tunnistamattomia:) Sichuanin maakunta tunnetaan mausteisesta Hotpotista, joten istahdimme pahaa aavistamatta ravintolaan ja tilasimme kala-hotpotin nynny-version, "not too spicy". Siis voi herregyyd. Suusta meni tunto ja hikeä pukkasi kuin saunassa. Kun siinä hetkeä myöhemmin avasin uutta Nessu-pakettia hiljaa uikuttaen, näin silmäkulmasta kuinka naapuripöydän viisivuotias popsi samaa ateriaa puikot ojossa. Lopetin uikutuksen ja totesin olevani muukalainen.

Pekingin ankkaa ja kaupunkipölyä

Tästä se sitten lähtee, tarina maailmalta, osa yksi: Jorinoita Kiinasta!

Saavuimme siis Pekingiin tiistaina 16.10 ja itse aloitin reissun sekavissa jetlag-tunnelmissa. Alkuperäisen suunnitelman mukaan nukkuisin koneessa sikeästi sen 7 tuntia ja heräisin raikkaana uuteen Pekingin aamuun, valmiina seikkailuun. Mutta eihän se niin mennyt. Matkan jälkeen Pekingin lentokentällä hortoili uneton suomalainen, jolle kaikki piti toistaa kolmeen kertaan jotta mitään menisi jakeluun. Moinen horros oli luultavasti syy siihen, että ensimmäisenä iltana pistettiin herkutellen paahdetuilla toukilla (eikä se kuulkaas pahaa ollut!).

Keskiviikko vietettiin klassisia nähtävyyksiä tiiraillen, eli kävimme Tiananmenin aukiolla sekä kielletyssä kaupungissa. Tässä vaiheessa alkoi myös olla selvää, että vaalea tukka on aikamoinen huomion kohde, ihan sama vaikka sitä kuinka jollain rätillä yrittää peittää, joku tupsu törröttää kuitenkin jostain ja paljastaa tämän kummallisen väri-ilmiön. Utelias tuijottaminen kuuluu kaduilla asiaan ja onhan tästä päästy oikein valokuviinkin. Eräskin rouva tuli Tiananmenin aukiolla räpsimään kuvia, laitettiin aviomies siihen Jennin kainaloon ja räpsäistiin valokuva perhealbumiin. Tämä on ollut kuitenkin hieman yllättävää, olin kuitenkin luullut ettei tämä nyt mikään maailman ihmeellisin juttu ole. Toinen vaihtoehto tietenkin on, että minun kuvitellaan olevan julkkis - toivonkin että kyseessä olisi joku huippu-urheilija johon minut sekoitetaan.

Eilen kiipesimme muurille ja vietimme retkellä koko päivän. Köpöttelimme muurilla 3.5 tuntia Jin Shan Lin -nimisestä paikasta Si Ma Taihin ja näkymät olivat kyllä oikein hulppeat! Muurille tehdään monenlaisia retkiä ja meidän valintamme oli sieltä rankimmasta päästä. Paikka on kaukana, siellä on vähemmän ihmisiä mutta näkymiä kehutaan kovasti. Kiipeäminen olikin ajoittain todella jyrkkää, mutta ehdottomasti vaivan arvoista. Turistiryhmien mukana vaeltaa myös aina muutama kaupustelija, jotka samalla myös auttavat tarvittaessa. Itse ostin postikortit 0,70 eurolla mongolialaiselta maanviljelijältä joka ojensi auttavaa kättään aina tiukan paikan tullen. Joitakin näiden kanssaihmisten läsnäolo häiritsee, itse seurasin ryhmämme etenemistä ja tulin siihen johtopäätökseen että kaverit ovat kyllä haistaneet oivan markkinaraon. 70 senttiä on kuitenkin melko mitätön hinta 10 kilometristä ja auttavasta kädestä.

Tänään nukuimme pitkään, jotta viimeisetkin jetlagin rippeet saataisiin karistettua. Suuntasimme kulkumme Beihai Park- sekä Jingshan-puistoihin. Alueet ovat varsin viihtyisiä, lisäksi niistä löytyy hienoja temppeleitä. Etenkin Jingshan-puistosta avautuva näkymä oli mainio. Sieltä sai todellisen käsityksen kielletyn kaupungin koosta ja siitä kontrastista mikä kielletyn kaupungin ja muualla näkyvien pilvenpiirtäjien välillä on. Ja kruunasimme päivän syömällä klassista Pekingin ankkaa.

Kaiken kaikkiaan Peking elää olympialaisten odotuksessa. Tietyllä tavalla tämä tekee turistien elämän helpommaksi, koska kyltit ja paikallisliikenteen viestit tulevat myös englannin kielellä. Toisaalta varmasti jotain tästä autenttisuudesta katoaa. Alueita kunnostetaan, rakennetaan, ja kaikenlaisia yrittäjiä syntyy - niin hyvässä kuin pahassakin.

Olemme nyt onnistuneet järjestämään junaliput maanantaiksi Xi aniin, joten vietämme Pekingissä vielä muutaman päivän. Luvassa on ainakin Taivaan temppeli sekä kesäpalatsi. Kyllähän täällä nähtävää tuntuu riittävän.