Xi'anin kautta Chengduun

Pekingin jälkeen päätimme suunnata pandojen kotikaupunkiin Chengduun. Matkalla pysähdyimme kuitenkin Xi'anissa, mihin ihmiset matkustavat katsomaan kuuluisia terrakottasotilaita.

Kiinassa on sanonta, jonka mukaan Xi'anissa on matkan aikana käytävä, muuten ei voi sanoa käyneensä Kiinassa ollenkaan. Niinpä odotukset olivat varsin korkealla. Retkien jälkeen tulimme kuitenkin siihen johtopäätökseen, että paikasta on vaikea saada paljon irti, mikäli ei ole arkeologisesti täysin nyrjähtänyt. Siellähän ne ukkelit seisoskelivat, komeasti rivissä.

Xi'anissa pääsimme myös hieman paremmin jyvälle paikallisesta kusetuskulttuurista. Etsiessämme tietä hostelliin maailman herttaisin papparainen pysähtyi tienreunaan mopoa muistuttavalla kuljetushäkkyrällään ja lupasi viedä meidät hostelliin kahden Yuanin pilkkahinnalla, samalla hymyillen kahdella hampaallaan. En tiedä mitä herttaiselle papparaiselle matkan aikana tapahtui, sillä kun viiden minuutin päästä kömmimme kuljetushäkkyrästä jalkakäytävälle , ukkeli kaivoi povitaskustaan upouuden Samsung-kännykkänsä ja ilmoitti hinnaksi 18 Yuania, eli pienen pohdinnan jälkeen hinta oli 9-kertaistunut. Emme sitä kuitenkaan maksaneet, sillä eräs vanhempi herra tuli kadulla räyhäämään meitä huijanneelle ahneelle papparaiselle ja syytti häntä turistien rosvoamisesta. Jätimme heidät ja paikalle kerääntyneet ihmiset huutamaan ja hipsimme hiljaa hostelliin.

Xi'anin jälkeinen Chengdu osoittautui oikein mukavaksi kaupungiksi. Sichuanin maakunnan Chengdu on paikka, jossa monet matkalaiset odottavat lupiaan Tiibetiin, ja sieltä pääseekin suoraan junalla Lhasaan. Hostelli oli hyvä, ensimmäistä kertaa matkan aikana minua ei tuijoteltu ja aika moni puhui englantia. Vaihtelu virkistää!

Teimme Chengdusta muutaman tunnin retken pandoja katsomaan. En oikein tiedä mitä odotin. Mielessä oli ehkä sellainen "roikutaan puissa maastopuvuissa ja kuiskaillen ihailemme pandojen elämää" -elämys. Päädyimme kuitenkin tutkimuskeskukseen moottoritien varteen, josta kävimme 300 muun turistin kanssa räpsimässä kuvia panda-raukoista. Herttaisia otuksia ne olivat, mutta laji on pahasti jäämässä teollistuvan ja saasteisen Kiinan jalkoihin. Retki oli siis pieni pettymys.

Ruoka pitää matkalaisen mielen kuitenkin vireänä. Koska Chengdussa kieliongelmia ei ollut, tiesimme ravintolassa tarkalleen mitä söimme. Toistaiseksihan eri ruokalajit ovat olleet oikein herkullisia, tosin tunnistamattomia:) Sichuanin maakunta tunnetaan mausteisesta Hotpotista, joten istahdimme pahaa aavistamatta ravintolaan ja tilasimme kala-hotpotin nynny-version, "not too spicy". Siis voi herregyyd. Suusta meni tunto ja hikeä pukkasi kuin saunassa. Kun siinä hetkeä myöhemmin avasin uutta Nessu-pakettia hiljaa uikuttaen, näin silmäkulmasta kuinka naapuripöydän viisivuotias popsi samaa ateriaa puikot ojossa. Lopetin uikutuksen ja totesin olevani muukalainen.