Eteläkärkeen

Milfordissa alkoi olla selvää, että trooppinen varustetasomme ei olisi riittävä pitkäaikaiselle eteläsaarella hengailulle. Olemmekin päättäneet suorittaa loput eteläsaaren kohteista varsin tarmokkaaseen tahtiin, jotta pääsisimme takaisin rantaläpsykkämuotiin eli pohjoissaarelle.

Milfordista hurautimme autolla ensin Goren kaupunkiin, joka sijaitsee Clinton ja Bush -nimisten kaupunkien läheisyydessä. Teen tästä johtopäätöksen siitä, että Uuden Seelannin kansa on poliittisesti valveutunut laji ja mielestäni seuraava looginen askel on nimetä täkäläisiä kaupunkeja suomalaisten poliitikkojen mukaan; Isohookana-Asunmaa, tekstari-Kanerva ja Hyssälä saattavat hyvinkin olla tulevan vuoden turistirysiä.

Seuraavana aamuna starttasimme Steward Island -saarelle, joka sijaitsee tunnin heittelehtivän lauttamatkan päässä Bluffin satamakaupungista. Saari on valtava kansallispuisto ja se tunnetaan ennen kaikkea lintubongareiden mekkana. Majoituimme Obanin kalastajakylään ja teimme sieltä käsin kävelyretkiä eri puolelle saarta. Lintulajien monipuolisuus oli ilmeinen, aamulla voi herätä mitä ihmeellisimpiin linnun liverryksiin.

Stewart Islandilla on myös oma kiwi-lajinsa. Normaalisti kiwilintu liikkuu vain öisin, mutta Stewart Islandin laji on aktiivinen myös päiväsaikaan. Teimme pitkiä kävelyretkiä ja hiivimme pusikoissa, mutta sinnikkäistä luontoretkistä huolimatta tämä laji ei meille näyttäytynyt. Sen sijaan näimme weka-linnun, joka keikisteli kameralle uteliaana ja vaikutti olevan imarreltu sitä kohtaan osoitetusta huomiosta.

Stewart Island oli eteläisin kohteemme enkä tiedä, pääsenkö enää tuon lähemmäksi etelänapamannerta. Odotamme kuitenkin innolla pohjoisempia ja lämpimämpiä leveysasteita. Läpsykät here I come!