Ympyrä sulkeutuu

Täällä jälleen, Suomen kamaralla. Pesukone käy, ruoka tuoksuu ja kuljen kaikkialle Vaasan ruispala kourassa. Laitetaan katsokaas paahtimeen, ja sitten voita ja juusto päälle. Se on kyllä niin hyvää. Niin on myös salmiakki. Ja Tupla-patukat.

Viime perjantaina saavuimme siis takaisin Helsinkiin ja näin olimme palanneet jälleen lähtöpisteeseen. Vanhemmat ja veli perheineen pitivät meistä hyvää huolta - hakivat kentältä, tekivät herkkuaterian ja lämmittivät raihnaisille matkalaisille saunan. Kaiken mukavuuden keskellä koiraa rapsuttaessa olo oli epätodellinen. Onko todella totta, että ripulipäivämme ovat nyt taaksejäänyttä elämää?

Libor lensi eilen Tsekkiin oman perheensä luo ja kuljeskelee myös kaikkialle tsekkiläinen sekaleipä kourassaan (se on siis melkein yhtä hyvää kuin Vaasan ruispala, paino sanalla "melkein"). Hiljalleen olemme siirtymässä työnhakupuuhiin ja päätöksiin siitä, mihin tällainen sekavan kansalaisuuden pari siirtyisi asustelemaan. Eiköhän se tästä hiljalleen selviä.

Olin joskus ajatellut, että reissun päätteeksi tiivistän kokemani yhteen maailmoja syleilevään lauseeseen. En kuitenkaan koe viisastuneeni mitenkään dramaattisesti, joten unohtakaamme moiset julistukset. Elämyksiä oli paljon ja niitä sulattelee varmasti aika pitkään.