Päiviä Limassa

Kiertomatkan jälkeen olemme viettäneet aikaamme Perun pääkaupungissa Limassa. Tähän aikaan vuodesta Perun rannikko peittyy viileään usvaan, joka hälvenee vasta kuukausien päästä. Olo onkin kuin Irlannin kesässä konsanaan.

Aikaiset herätykset kiertomatkan aikana olivat kasvattaneet univelkaa, joten ensimmäiset päivät menivät lekottelun merkeissä. Kävimme myös keilaamassa tutun ruotsalaisen pariskunnan kanssa. Tapasimme Marien ja Fredricin ensimmäistä kertaa Australian sukellusreissulla ja Limassa matkasuunnitelmamme kohtasivat uudelleen. Juttelimme lätkästä sekä lihapullien ja irtokarkkien ikävästä. Keilailun kiistaton kuningas oli kuitenkin tällä kertaa Ruotsi. Mutta menköön tällä kertaa, me voitettiin eilen lätkässä pronssia;)

Liman nähtävyydet sijaitsevat eri puolilla kaupunkia ja turvallisuussyistä turisteille suositellaan taksimatkoja paikkojen välillä. Itselleni tämä turvallisuusaspekti juolahti mieleen ensimmäistä kertaa vasta toissapäivänä, kun lähdimme bussilla kaupungin keskustaan Plaza Mayorille. Olemme nimittäin majoittuneet Mirafloresin tyylikkääseen ökykaupunginosaan, joka on kaukana Liman todellisuudesta. Miraflores on vuorattu hotelleilla ja kaupungissa käynnissä oleva kansainvälinen APEC-huippukokous tarkoittaa poliiseja joka kadunkulmassa. Keskustaretki olikin sitten täydellinen vastakohta. Bussi jätti meidät harmaalle slummialueelle, joka kartallamme on merkitty isolla "älkää menkö tänne" ruksilla. Emmekä jääneet sinne maisemia ihailemaan, vaalea tukka keikkuen kipitimme sillan yli Plaza Mayorille arkkitehtuurin pariin.

Itse Plaza Mayor oli komea, ja alueelta löytyy hienosti kunnostettuja siirtomaa-aikaisia rakennuksia. Vierailimme muun muassa San Fransiscon luostarissa ja katakombeissa. Näiltä turistialueilta ei kuitenkaan tarvitse siirtyä kuin yksi kortteli väärään suuntaan, niin näkymä on täysin toisenlainen. Kulkukoiria ja kerjäläisiä. Likaisia lapsia. Vastakohdat jotenkin vaivaavat ja ovat Perulle hyvin tyypillisiä - esimerkiksi maaseudun hökkelikylistä löytyy usein muutama ökyhotelli ja niissä majoittuville muutama ökyravintola. Moni kiertomatkoille saapuva turisti saa varmasti vääristyneen kuvan perulaisesta elämäntavasta.

Eilisen ja tämän päivän aikana olemme vielä käyneet Pachacaman raunioilla sekä Mirafloresissa sijaitsevassa "Rakkauden puistossa", johon paikallinen nuoriso menee tuntikausiksi pussailemaan. Näissä katolisissa maissa on se hauska piirre, että nuoret asuvat aina kotonaan kunnes hääkellot kilkattavat. Tämä tarkoittaa sitä, että puistoista löytyy aina valtava määrä kopeloivia, "vain" seurustelevia, kanssaihmisiä:)

Täytyy muuten vielä mainita yksi mielenkiintoinen kulttuuriero, liittyen naisen ikään. Ryhmämatkamme aikana kävin nimittäin joitakin keskusteluja paikallisten kanssa ja jos mainitsin ikäni (28), keskustelu siirtyi säälin sävyttämään voivotteluun. Siinä missä seurueemme nuorilta naisilta kysyttiin cocktailien määrästä ja elämästä yleensä, minulta tiedusteltiin naimisiinmenosta ja esikoislapsista. Ilmeisesti näin vanhana raakkina olen paikallisten mittareiden mukaan jäänyt kelkasta vuosia sitten:) Selvä pyy. Olkoon niin.

Turisteihin suhtaudutaan Perussa kaiken kaikkiaan hyvin ystävällisesti ja moni puhuu englantia, mikä on ollut aika yllättävää. Turismi tuo Peruun paljon rahaa, joten siihen myös satsataan. Summa summarum: Kyllä Perua voi suositella lämpimästi.