Viimeinen etappi reissullamme on Argentiina, punaviinin ja pihvin kultamaa. Olimme kuulleet niin monia legendaarisia pihvitarinoita, että odotukset olivat todella korkealla. Majoituimme San Telmon kaupunginosassa sijaitsevaan hostelliimme ja toisen päivän iltana istahdimme lähiravintolaan testaamaan pihviteoriaa. Ja voi herregyyd, joka ikinen suussa sulava tarina on täyttä totta! Sanoinkuvaamatonta, niin pehmeää, eikä tarvinnut hampaista kaivella minkäänlaisia jänteitä. Jos olisin runoilija, kirjoittaisin rakkausrunoja pelkästään paikallisille pihveille. Tämä on todellakin kulinaristien taivas: Pihvien lisäksi myös punaviini on loistavaa ja pieni karahvi maksaa ravintolassa euron verran.
Vietimme ensimmäiset päivät pääkaupunki Buenos Airesissa, joka katukuvaltaan poikkesi aika lailla edellisistä Etelä-Amerikan kohteistamme. Tiiviit yhteydet Eurooppaan ovat tuoneet katukuvaan vaaleita hiuskuontaloita ja moni puhuu joko ranskaa tai englantia. Arkkitehtuuriltaan Buenos Airesissa on myös monia kortteleita, jotka muistuttavat Pariisia. Paikalliset myös siirtyvät hyvin nopeasti aiheeseen "me muuten ollaan enemmänkin eurooppalaisia kuin latinalais-amerikkalaisia". Chilessä toistettiin samaa. Johtopäätös: Latinalaisessa Amerikassa ei ilmeisesti ole yhtään maata joka on latinalais-amerikkalainen (?).
Alkupäivinä kävelimme paljon ja löysimme tiemme Recoletan hautausmaalle, josta löytyy myös Eva Peronin eli Evitan hauta. Ikinä en ole niin kummallisella hautausmaalla käynyt, haudat olivat pienten talojen kokoisia, joten alue muistutti pikkukaupunkia kujineen päivineen. Alue oli hyvin kaunis, täynnä marmoria ja upeita veistoksia. Evitan haudan tunnisti kukista ja väkijoukosta. Muuten, tämä rouva onkin Argentiinassa hyvin ristiriitainen hahmo. Älkää antako musikaalien ja sankaritarinoiden hämätä, rouva Peron käytti myös saamaansa valtaa väärin ja henkilökohtaisen koston välineenä. Monella argentiinalaisella silmät leimahtavat ja sylki lentää aiheen noustessa esiin.
Ja kun kerran turisteja ollaan, varasimme liput Señor Tango -showta katsomaan. Tiedossa oli siis komeaa tanssia ja laulua, ja kyllä tämän perusteella Seinäjoen tangomarkkinoiden touhu on ihan oma alalajinsa:) Jalat viuhuivat hurjaan tahtiin ja hiusgeeli kiilsi. Tanssijoiden ilmeet vääntyivät välillä tuskaisiin tunteisiin ja haitari soi. Sitten tapahtui kummia: Lavalle ilmestyi nimittäin argentiinalainen Kari Tapio, nimeltään Fernando Soler! (kuva oikealla) Ilmeisesti Fernando on Argentiinan suunnalla jonkinlainen puolijumala, sillä muutamassa minuutissa yleisön naiset pyyhkivät kyyneliä silmistään ja kiljahtelivat Fernandon ojentaessa käsiään yleisön suuntaan.Mutta sitten vasta kummia tapahtuikin. Tangoshow oli ollut varsin tyylikästä katseltavaa noin tunnin ajan, kunnes yhtäkkiä ohjelmanumerona oli jonkinlainen ihmeellinen lähes-striptease esitys. Siellä tosiaan yhtäkkiä iltapukuyleisön eteen marssitettiin tusinan verran pitsirihmoihin kääriytyneitä neitosia, jotka saksofonin soidessa availivat tankahousuisia haarojaan yleisölle. Itse tilasin lisää punaviiniä ja mietin elämän epäreiluja kysmyksiä. Siis, summa summarum: Yleisön miehet saivat tusinallisen puolialastomia naisia ja me naiset saimme Kari Tapion. Reilua?
Posts
0 kommenttia:
Post a Comment