Aasian viimeinen pysäkki: Singapore

Singapore on muutakin kuin luksus-lentoyhtiöiden ja Tiger-oluen kotimaa. Monsuunisateiden ja kaupunkikävelyiden välissä teimme retken kaupungin eläintarhaan, jossa olisimme voineet hortoilla päiväkausia. Mylvin vähintään 500 kertaa lauseen "Mikä TOI on?", sen verran ihmeellistä nähtävää oli tarha pullollaan: Valkoisia tiikereitä (tähän saakka luulin niiden olevan vain myytti, josta 80-luvun kunkkubändi Dingo lauloi), tapiireja, komodo-liskoja sekä apinoita, joita oli siunattu joko suurilla nenillä tai valtavilla vaaleanpunaisilla takapuolilla.

Sitten saavuimmekin eläintarhan osastoon nimeltään "Australian outback" (vapaasti suomennettuna "Australian pöpeliköt") ja puoli tuntia myöhemmin olin valmis perumaan lennot koko mantereelle. Varpaat rullalla kuljin huoneesta toiseen, katsellen kaiken maailman käärmeitä ja hämähäkkejä, joita Australiassa elää varsin runsain määrin. Esimerkiksi varsin mitättömän näköinen taipaani tuijotti minua laatikostaan suorastaan hymyillen ja ohessa oleva teksti totesi kaverin olevan maailman myrkyllisin käärme. Yksi myrkyn roiskaisu niin 250 TUHATTA hiirtä pökertyy siihen paikkaan. (kiitos kommentoijalle luvun korjauksesta;)

Paras juttu tulee kuitenkin tässä. Eli mitä tehdä jos käärme sinua Australiassa puraisee? Ensinnäkin, kun se velikulta siinä polvessa roikkuu, niin kaivetaan esiin biologian kirja ja mietitään että mitäs lajia tämä kaveri edustaakaan. Seuraavaksi käärme kannattaa tappaa jotta lääkäri sitten tietää että mitä vastamyrkkyä tippaan laitetaan. Sitten sidotaan haava ja toivotaan, että sairaala olisi mahdollisimman lähellä. Niin varmaan! Suuresti epäilen, että ensimmäinen ajatus käärmeenpureman jälkeen olisi biologian kirja.

Kulttuurien Kuala Lumpur

Jos valtiot laitettaisiin järjestykseen niiden julkisten vessojen tilan mukaan, Malesia sijoittuisi vertailussa kärkikastiin. On saippuaa, paperia, hissimusiikkia, ilmaista sisäänkäyntiä ja hygieniaa, hyvä ettei tule oma pyyhkijä mukaan! Jo bussiasemalla tiesin, että tässä maassa prioriteetit ovat kohdallaan. (Samassa vessavertailussa Suomi sijoittuisi johonkin Albanian ja Kiinan välimaastoon).

Suhtauduin alun perin hieman epäillen Kuala Lumpuriin. Oletin sen olevan yksi suurkaupunki muiden joukossa, josta yrittäisimme pyykinpesun ja pakollisten nähtävyyksien jälkeen päästä pois mahdollisimman pian. E-hei. Tässä kylässä on sitä jotakin. Syy viehätykseen johtunee ennen kaikkea kaupungin etnisestä monipuolisuudesta, sillä niin malaijit, kiinalaiset kuin intialaiset tuntuvat elävän täällä sopuisasti keskenään. Kulttuurien rikkaus tarkoitti meille monia erilaisia nähtävyyksiä, kanssaihmisten englannin kielen taitoa ja kertakaikkisen aseistariisuvaa ruokaa.

Yksi mielenkiintoisimmista nähtävyyksistä oli hindujen pyhä paikka, kaupungin lähellä sijaitsevat Batu-luolat. Nämä mahtavat kalkkikiviluolat todistavat joka vuosi uskonnollista Thaipusam-juhlaa, jolloin ihmiset lävistävät hurmoksessa kehoaan kaiken maailman koukuilla ja neuloilla. Muistan nähneeni juhlasta erilaisia uutisvälähdyksiä vuosien varrelta ja paikan päällä näkyvät kuvat olivat aika uskomattomia. Jos siis korvakorujen laittaminen hermostuttaa, kannattaa lukea lisää tästä festivaalista.

Koska olemme liikkellä monsuunien aikaan, iltapäivät kuluvat sadekuurojen ehdoilla. Tällöin voi löytää itsensä hostellista päiväunilta tai ostoskeskuksista kuuntelemassa joululauluja. Kadulla hengailu on kosteuspitoisuutensa puolesta sen verran tuskaista puuhaa, että Kuala Lumpurin elämästä iso osa tapahtuu erinäisissä ostareissa. Jos paikallista säätä tulisi verrata johonkin, sanoisin että se muistuttaa hiustenkuivaajan sisällä vallitsevaa tuulenvirettä. Mutta ei hätää - vielä on Rexonaa jäljellä.

Huomenna on luvassa Singapore, jossa odotamme viettävämme 2 hikistä ja kallista päivää ennen Australian lentoa.

Saarelta toiselle

Ko Taon jälkeen oli aika siirtyä Ko Samuin saarelle. Thaimaan itärannikolla on kolme suosittua turistisaarta, järjestys suurimmasta pienimpään Ko Samui, Ko Phangan ja Ko Tao. Jos Ko Tao tunnetaan idyllisenä sukellussaarena, Ko Phangan on kuuluisa riehakkaista Full Moon Party -bileistään ja Ko Samuilla taas yhdistyy kaikki mahdollinen. Olikin hieman hankala suhtautua Ko Samuin vilkkuviin neonvaloihin Ko Taon rauhallisen tahdin jälkeen. Onneksi kuitenkin vuokrasimme skootterin, jolla pääsimme sitten päryyttelemään hiljaisille hiekkarannoille ja vesiputouksille. Siellä sitä molskittiin, ja niin alkoivat Ko Samuin ilot meille avautua!

Moni on kysellyt polven meduusa-arvesta. Voi kunpa voisin kertoa jonkun Tarzan-tarinan tyyliin "Ai tuo pikku arpi? No sehän syntyi siinä kun taistelin valtavan merihirviön kanssa ja annoin samalla tekohengitystä koko sukellusporukalle". Se kuulostaa paljon mahtavammalta kuin "En nähnyt mitään. Roikuin vain ankkuriköydessä ja piipitin kuin viisivuotias". Haalistuis jo.

Vaikka Thaimaan kokemus on kaiken kaikkiaan ollut oikein positiivinen, yksi juttu minua silti mietityttää. Näitä paikallisia "seuraneitejä" tuntuu riittävän täällä jokaiseen länsimaiseen kainaloon. Häiritsevää on etenkin se, että seuraneidit ovat hädin tuskin teini-ikäisiä ja heitä puristelevien länsimaisten miesten vasemmassa nimettömässä kimmeltää vihkisormus. Ei tätä ole helppo katsella vierestä. Thaimaan hallitus on saanut aikaisemmin kritiikkiä siitä, että seksiturismia katsotaan usein läpi sormien - turismiahan sekin on, ja rahan tuloa ei voi estää. Muka.

Märkäpuvussa paratiisisaarella

Näin joulun alla voi lehdistä lueskella kaikenlaisista dieeteistä, joihin kansa raivolla paneutuu heti Tapaninpäivänä. Minulla on myös annettavaa tähän keskusteluun - uusi ihmedieetti nimeltään "äyriäisiä Vietnamissa", jolla saa kilot karisemaan varsin tehokkaasti. Aasian yhtenä haittapuolena ovat vatsavaivat, joihin minä, kaikkien heikkovatsaisten suojelupyhimys, sairastuin. Katselin siis nähtävyyksiä Matti Nykäs -asennossa ja seurasin housujeni huolestuttavaa löpöttämistä, kunnes totesin että ei taida Gefilus Aasian pöpöihin auttaa ja hain Thaimaan lääkäriltä antibiootit.

Lääkkeiden jälkeen aloin minäkin hymyillä samalla teholla kuin paikallinen Thaimaan kansa. Eihän täällä voi ihmislapsi olla hymyilemättä! Ruoka on taivaallista, meri on turkoosi ja nykyisen olinpaikkamme Ko Taon paratiisihiekat ovat lähes tyhjillään. Valitse siis hiekkamonttusi vapaasti, tilaa Pina Coladaa ja käy iltaisin thai-hieronnassa. Julistan: Minä en lähde täältä enää ikinä mihinkään!

Saavuimme siis ensin 26.11 Bangkokiin, jossa vietimme pari päivää. Rantaelämä ja sukeltaminen kuitenkin houkuttelivat, joten ostimme bussi+lauttaliput Ko Taon saarelle heti Bangkokiin päästyämme. Paratiisiin pääsemiseksi täytyy hieman kärsiä, sillä 1.5h merimatka on aikamoista keikkumista - oksennuspussit jaettiin jo ovella ja toivotettiin turvallista matkaa. Mutta kyllä kaikkien vihreät naamat silti loistivat kun Ko Taon maisemat häämöttivät edessäpäin. Saari on hyvin kaunis ja sitä pidetään yhtenä Thaimaan parhaimmista sukelluspaikoista. Opetuksen ja laitteiden taso on hyvin korkea, sekä hinnat ovat reilusti muita sukelluskohteita alhaisempia.

Kunhan olin antibioottini syönyt, suoritin minäkin sukelluslupakirjani. Alunperin en oikein ollut varma siitä, miten hankkeen käy. Että minäkö muka merenpohjassa levollisesti ihaillen luojan kauniita luomuksia, kuten haikaloja ja merimakkaroita? Kurssi oli kuitenkin mainio, joten niin se lupakirja vain suoritettiin! Olo oli kuin gradunsa valmiiksi saaneella ja hymyilin kuin hangon keksi.

Viimeisellä sukelluskerralla tapasin kuitenkin meduusan ja sain varsin komean näköisen polttojäljen polveeni. En kuitenkaan tiennyt että kyseessä oli meduusa - olin matkalla ylöspäin laivan ankkuriköyttä pitkin kun polvessa alkoi poltella ikävästi. Mistä suomalainen muka tietää, ettei tässä mitään hätää ole? Meillä ei vedestä mitään sinilevää vaarallisempaa paljon löydy. Luulin, että merikäärme on hyökännyt polveni kimppuun ja jätän hyvästit tälle maailmalle kumimaskissa ja märkäpuvussa. No mutta. Polveen roiskittiin etikkaa ja asia oli sillä selvä.

Olemme viettäneet Ko Taolla nyt 11 päivää. Laukkujen pakkaaminen tuntuu järjenvastaiselta, eihän tällaisista paikoista lähdetä! Aikataulun mukaan meidät tulisi kuitenkin hiljalleen suunnata etelään, sillä lento Singaporesta Australiaan on joulukuun 20. päivä. Vietämmekin muutaman päivän toisella paratiisisaarella, Ko Samuilla, jonka jälkeen on Malesian vuoro.