Märkäpuvussa paratiisisaarella

Näin joulun alla voi lehdistä lueskella kaikenlaisista dieeteistä, joihin kansa raivolla paneutuu heti Tapaninpäivänä. Minulla on myös annettavaa tähän keskusteluun - uusi ihmedieetti nimeltään "äyriäisiä Vietnamissa", jolla saa kilot karisemaan varsin tehokkaasti. Aasian yhtenä haittapuolena ovat vatsavaivat, joihin minä, kaikkien heikkovatsaisten suojelupyhimys, sairastuin. Katselin siis nähtävyyksiä Matti Nykäs -asennossa ja seurasin housujeni huolestuttavaa löpöttämistä, kunnes totesin että ei taida Gefilus Aasian pöpöihin auttaa ja hain Thaimaan lääkäriltä antibiootit.

Lääkkeiden jälkeen aloin minäkin hymyillä samalla teholla kuin paikallinen Thaimaan kansa. Eihän täällä voi ihmislapsi olla hymyilemättä! Ruoka on taivaallista, meri on turkoosi ja nykyisen olinpaikkamme Ko Taon paratiisihiekat ovat lähes tyhjillään. Valitse siis hiekkamonttusi vapaasti, tilaa Pina Coladaa ja käy iltaisin thai-hieronnassa. Julistan: Minä en lähde täältä enää ikinä mihinkään!

Saavuimme siis ensin 26.11 Bangkokiin, jossa vietimme pari päivää. Rantaelämä ja sukeltaminen kuitenkin houkuttelivat, joten ostimme bussi+lauttaliput Ko Taon saarelle heti Bangkokiin päästyämme. Paratiisiin pääsemiseksi täytyy hieman kärsiä, sillä 1.5h merimatka on aikamoista keikkumista - oksennuspussit jaettiin jo ovella ja toivotettiin turvallista matkaa. Mutta kyllä kaikkien vihreät naamat silti loistivat kun Ko Taon maisemat häämöttivät edessäpäin. Saari on hyvin kaunis ja sitä pidetään yhtenä Thaimaan parhaimmista sukelluspaikoista. Opetuksen ja laitteiden taso on hyvin korkea, sekä hinnat ovat reilusti muita sukelluskohteita alhaisempia.

Kunhan olin antibioottini syönyt, suoritin minäkin sukelluslupakirjani. Alunperin en oikein ollut varma siitä, miten hankkeen käy. Että minäkö muka merenpohjassa levollisesti ihaillen luojan kauniita luomuksia, kuten haikaloja ja merimakkaroita? Kurssi oli kuitenkin mainio, joten niin se lupakirja vain suoritettiin! Olo oli kuin gradunsa valmiiksi saaneella ja hymyilin kuin hangon keksi.

Viimeisellä sukelluskerralla tapasin kuitenkin meduusan ja sain varsin komean näköisen polttojäljen polveeni. En kuitenkaan tiennyt että kyseessä oli meduusa - olin matkalla ylöspäin laivan ankkuriköyttä pitkin kun polvessa alkoi poltella ikävästi. Mistä suomalainen muka tietää, ettei tässä mitään hätää ole? Meillä ei vedestä mitään sinilevää vaarallisempaa paljon löydy. Luulin, että merikäärme on hyökännyt polveni kimppuun ja jätän hyvästit tälle maailmalle kumimaskissa ja märkäpuvussa. No mutta. Polveen roiskittiin etikkaa ja asia oli sillä selvä.

Olemme viettäneet Ko Taolla nyt 11 päivää. Laukkujen pakkaaminen tuntuu järjenvastaiselta, eihän tällaisista paikoista lähdetä! Aikataulun mukaan meidät tulisi kuitenkin hiljalleen suunnata etelään, sillä lento Singaporesta Australiaan on joulukuun 20. päivä. Vietämmekin muutaman päivän toisella paratiisisaarella, Ko Samuilla, jonka jälkeen on Malesian vuoro.