Ihmemaa Oz

Sisäinen karavaanari päästettiin valloilleen heti Perthiin laskeutumisen jälkeen. Haimme vuokraamamme pakettiauton, vessapaperia ja uskomattoman määrän säilykelihaa matkaa varten. Kilometrejä tulisi paljon ja sivistyksen pariin olisi Länsi-Australian eri kolkista aina pitkä matka.

Reissun ensimmäinen etappi, Cervantes-rannikkokaupungin lähellä sijaitseva Pinnacles-autiomaa, sai meidät hieraisemaan silmiämme. Keltaisessa autiomaan hiekassa nökötti komeita kalkkikivipaaseja ja olo oli kuin kuunpinnalla. Tervehdimme myös muutamaa emu-lintua, joita tepasteli siellä täällä kivipaasien välissä.

Autiomaan jälkeiset nähtävyydet olivat myös huikeita. Kalbarrin kansallispuiston maisemat toivat mieleen villin lännen punertavine kanjoneineen. Vietimme joulun ajan Shark Bayn alueella, joka ei syyttä suotta ole YK:n maailmanperintöluettelossa. Alueelta löytyy harvinaisia eläimiä ja kasveja sekä myös ikivanhoja stromatoliitti-kivimuodostelmia. Siellä me sandaalit paukkuen juoksentelimme kummallisesta luonnonihmeestä toiseen.

Coral Bayssa käännyimme takaisin etelään ja pysähdyimme yöksi leirintäalueelle, jonka ilmoituksessa mainittiin "luonnonläheinen kokemus". Ja sitä se olikin. Tässä oikealla on Kylie-kenguru kahden lapsensa kanssa. Siellä ne loikkivat leirintäalueella ristiin rastiin ja päätyivät lopulta leirintäalueen hoitajan kuistille syömään ja rapsuttamaan vatsaansa.

Australian huikeissa nähtävyyksissä on se miellyttävä piirre, että turistilaumoja ei näy missään. Sen kun ajaa hurauttaa paikasta toiseen ja nautiskelee hiljaisuudesta. Kunnes kärpäset löytävät luoksesi...pääkohteinaan sieraimet ja silmät. Tämän jälkeen kokemus on huomattavasti tuskallisempi.

Jos kuitenkin turisteja paikalle osuu, ne ovat 95% todennäköisyydellä ruotsalaisia. On ihan sama, että missä metsäpolulla sitä kävelee, aina sieltä joku Börje tai Pernilla tielle osuu. Pitänee mennä pian kyselemään että "Ursäkta mig, mutta onko Ruotsin valtiolla joku kuukausittainen matkailuavustus kaikille kansalaisilleen ja että mitenkäs tämä teidän kansalaisuusprosessi oikein meille suomalaisille eteneekään?".

Nyt olemme kuitenkin sanoneet hyvästit meitä hyvin palvelleelle pakettiautolle. Samoin säilykelihalle, mikä on kyllä ihan virkistävää. Nyt on aika siirtyä kuumaan keski-Australiaan eli lennämme huomenna Alice Springsiin Uluru-kiven tuntumaan.