Olemme siis keskittyneet erilaisiin sisätilojen aktiviteetteihin. Olemme katsoneet televisiosta Australian avointa tennisturnausta, henganneet elokuvateatterissa, akvaariossa jne. Kävimme museossa, jonka luontokuva-näyttelyssä näin yhtäkkiä lumikon ja Vaasan ruispalan! Vähänkö tuli nälkä. Varasimme myös liput Sydneyn oopperataloon koomikko Akmal Salehin esitykseen ja hirnuimme miehen kommenteille vedet silmissä. Täällä maailman kolkassa elämä ei todellakaan ole kovin vakavaa!
Vierailumme tragikoominen puoli istui hostellimme aulassa. Hostellin pomo vietti päivänsä kertomalla kaikille tarinoita entisestä tyttöystävästään, joka oli varsin hiljattain lempannut pomo-raukan. Aluksi laitoin empaattisesti suuta mutruun ja tunsin pientä sääliä miestä kohtaan, mutta kun Rebecca-aiheisia tarinoita oli kerrottu kaikille noin 633 kertaa, olin valmis kilkuttamaan itse Rebeccalle ja ehdottamaan parisuhdeterapiaa. Hiljalleen miehestä alkoi muodostua aikamoinen psykopaatti ja varsin harmittomat pyynnöt saivat ukkelin räyhäämään. "Saisinko tavarani takaisin kassakaapista?" sai aikaan herttaisen reaktion "Ei todellakaan!! Voi P**ka. Onko pakko? Voihan Vi**u!" Parahin Rebecca, ota tämä mies takaisin elämääsi. Tai vaihtoehtoisesti suosittele hänelle tehokasta pakkohoitoa. Ystävällisin terveisin, kaikki maailman reppumatkailijat.
Posts
0 kommenttia:
Post a Comment