Taupo ja Tongariro

Rotoruan jälkeen suunnistimme Taupo-järvelle, kalastajien paratiisiin. Sää oli kehnonlainen, joten laitoimme elämän risaiseksi ja majoituimme leirintäalueen mökkiin märän teltan sijaan. Haimme illalla virvelit ja uistimet seuraavaa päivää varten ja mietimme, missä koko vaaaaltava kalansaalis tullaan säilyttämään. Libor käväisi illalla "testikalassa" ja yksi taimen-parka oli uistimeen tarttunut. Kalastuslupa kuitenkin määrittelee tarkkaan, minkä kokoisia kaloja kotiin saa viedä, ja tämä veijari piti päästää vapaaksi. Ennuste oli kuitenkin hyvä seuraavaa päivää varten.

Aamu valkeni aurinkoisena ja virvelit hohtaen ajelimme kalastuspaikalta toiselle. Ranneliike oli totisesti ruosteessa (tai kenties sitä ei koskaan ollut olemassakaan), sillä ensimmäisen kahden tunnin ajan peräti kolme uistinta jäi kiinni ympärillä oleviin puihin. Siellä ne killuvat vielä tänäkin päivänä kuin joulukoristeet konsanaan! Kalojen säilytysongelma ratkesi sillä, että kaloja ei tullut lainkaan. Sain kyllä muutaman oksan. Se siitä.

Seuraava etappi oli Tongariron kansallispuisto, joka sijaitsee noin 70 km Tauposta etelään. Paikka tunnetaan muun muassa siitä, että sen tulivuoria Mount Ruapehu ja Mount Ngauruhoe hyödynnettiin Taru Sormusten Herrasta -elokuvassa. Tarkoitus oli kävellä 18 km pituinen Tongariro Crossing, jota pidetään yleisesti Uuden Seelannin parhaana yhden päivän patikkaretkenä.

Heräsimme seuraavana aamuna viideltä, pakkasimme valtavan määrän vaatteita, eväitä ja rakkolaastareita reppuun ja hyppäsimme bussiin, joka vei meidät Mount Ngauruhoen juurelle. Bussikuski ilmoitti, että ylhäällä tuulee, toivottavasti on villahousut mukana ja reissuun menee 7-8 tuntia. Sitten lähdettiin! Ei se polku kyllä mitään lasten leikkiä ollut, aikamoista kapuamista ja pakarakramppeja oli tiedossa. Mutta maisemat olivat upeita - näimme valtavia kraatereita, tulivuoria ja turkooseja järviä. Mainio retki!