Adios nakkisämpylät:)

Aavikon jälkeen lähdimme hiljalleen takaisin Santiagon suuntaan ja totesimme samalla, että kaksi viikkoa Chilessä ei kyllä riitä mihinkään. Maa kun on noin 4700 km pitkä, joten eihän tässä olla ehditty kuin köröttää jonkin verran pohjoiseen. Suurin haaste Chilen lomassa onkin valita, miten aikansa täällä käyttää.

Pysähdyimme aluksi Serenan kaupungissa, joka herää kesäisin eloon hiekkarantojensa myötä. Nyt on kuitenkin syksy, joten bikinit jäivät edelleen rinkan pohjalle. Meillä ei tosiaan käynyt tuuri säiden puolesta, sillä varaamamme tähtien tarkkailu -retki ei toteutunut taivaalla lymyilevän pilvilautan vuoksi. Lähinnä keskityimme chileläiseen kotiruokaan, jota hostellin lähistöllä sijaitseva kuppila nälkäisille vierailleen tarjosi. Lihapatoja, kanakeittoa ja guacamoletäytteisiä completo-nakkisämpylöitä meni kilokaupalla ja vyöryimme usein hostelliin siestan viettoon.

Serenan jälkeen matkasimme vapuksi Valparaison satamakaupunkiin, jossa myös maan kongressi sijaitsee. Kaupungin arkkitehtuuri on mielenkiintoinen, sillä kaupungin rinteet ovat täynnä värikkäitä, vieri vieressä sijaitsevia taloja. Historiallinen kortteli onkin Unescon maailmanperintölistalla. Hostellin sijasta majoituimme yksityiseen kotiin kaupungin keskustaan ja talon isoäiti piti meistä oikein hyvää huolta. Viereiseen huoneiseen majoittui chileläinen pariskunta, joka on 1980-luvun alusta lähtien asunut Australiassa. Aamupalalla kuulimmekin varsin mielenkiintoisia tarinoita Chilen kovista ajoista ja nykypäivästä. Nämä juttutuokiot ovat kyllä niitä hetkiä, joita ei joka päivä koe.

Valparaisosta lähdimme Santiagoon, mutta pysähdyimme matkalla Casablancan kylässä, jossa Liborin amerikkalaisen kaverin perhe asuu. Ajattelimme juoda kupin kahvia kaverin sedän "Willy´s"-ravintolassa ja lähteä sitten jaloista pois, mutta vielä mitä! Sedän vaimo vietti päivän kanssamme - kävimme aluksi chileläisellä viinitilalla Casas del Bosque maistelemassa paikallisia viinejä (hik!), ja sukulaiskierroksen jälkeen perhe tarjosi meille jättiaterian ravintolassaan. Vaikka yhteistä kieltä ei muutamaa sanaa lukuunottamatta ollut, meillä oli kyllä oikein hauskaa. Kulttuuri on tässä mielessä täysin erilainen kuin yksilöllisyyttä korostavassa pohjolassa. Perhe vaikutti olevan aidosti iloinen tavatessaan sukulaispoikansa kavereita ja vieraanvaraisuus teki nöyräksi. Yksi ikimuistoisimmista päivistä koko reissulla!

Nyt olemme jälleen Santiagossa pesemässä pyykkiä ja vaihtamassa valuuttaa huomenna alkavaa Perua varten. Uutiset kertovat, että Etelä-Chilessä sijaitseva tulivuori on purkautunut ja paikallisia evakuoidaan muihin kaupunkeihin. Näin mannerlaattojen yhtymäkohdassa luonto onkin usein samalla upea että armoton.