Jäätiköiltä siirryimme Wanakan vuoristokylään, jonka hiihtosesonki pyörähtää käyntiin muutaman kuukauden päästä. Nyt olemmekin leveysasteilla, joka saa talvisin pysyvän lumipeitteen. Uuden ilmaston myötä uskon myös rikkoneeni kerrospukeutumisen ennätyksen: Kääräistään illalla näppärästi jalat viiteen sukkapariin ja muovipusseihin, laitetaan päälle kaikki vaatteet mitä rinkasta löytyy ja ryömitään telttaan sumopainijan ketteryydellä. Sitten täytyy vain toivoa, ettei yöllä tarvitse herätä vessaan.
Wanakan ehdottomiin elämyksiin kuuluu uskomattomien kävelyreittien ja mahtavan järven ohella elokuvateatteri Cinema Paradiso. Teatterisali on täynnä sohvia ja tyynyjä - salin nurkkaan on raahattu jopa auto drive-in kokemusta kaipaaville. Puoliajalla voi ostaa herkullisia kotitekoisia aterioita, jäätelöä ja pikkuleipiä, joiden huumaava tuoksu leviää teatterisaliin juuri ennen puoliaikaa. Itse teatteri on jo elämys sinänsä, mutta niin oli myös elokuva "Kite Runner". Wanakan vierailumme osui viikonloppuun, jolloin kaupunki oli täynnä hevosia sekä pyöräilijöitä. Pyöräilykisa nimeltään Motatapu ice breaker lähti liikkeelle leirintäalueeltamme ja reitti kulkee kantritähti Shania Twainin tilan halki (muistattehan Shanian, joka tiikeripöksyissään keikisteli Amerikan autiomaassa ja lauloi "Man, I feel like a woman"?). Tungosta siis riitti. Niinpä päätimme jatkaa matkaa Queenstownin suuntaan.
Queenstownia voi yleisesti kutsua rämäpäiden pääkaupungiksi. Kaupungin kadut ovat pullollaan liikkeitä, joiden tehtävänä on järjestää mitä hulluimpia aktiviteetteja maan ja taivaan väliltä. Henkilökohtaisesti en pysty osallistumaan Linnanmäen possujunaa rankempaan elämykseen, mutta paikka on silti kiehtova. Libor oli alunperin ajatellut loikkaavansa benji-hypyn, mutta hinnasto muutti mielen. Adrenaliini maksaa täällä vähän turhan paljon.
Queenstownista käsin teimme mielenkiintoisen reissun Arrowtownin kaupunkiin, joka tunnetaan 1800-luvun puolenvälin kultakuumeesta. Paikallisesta joesta alkoi löytyä tuolloin sen verran komeita kultamöykkyjä, että kullanhuuhtojia muutti alueelle Kiinasta saakka. Kaupunki on mainio retkikohde ja tunnelma on kuin villissä lännessä.
Olimme päättäneet vuokrata tarvikkeet kullanhuuhdontaa varten ja tulla rikkaiksi. Tämä oli teoreettisesti mahdollista, sillä joesta löytyy edelleen pienehköjä kultahippuja kärsivällisille huuhtojille. Niinpä mekin löysimme itsemme joen varresta heiluttamasta pannuja ja kaivelemassa rantamutaa. Kaksi tuntia myöhemmin ranteet olivat kuitenkin jäässä ja reppu mudassa. Yritys hyvä kymmenen, silti.
Posts
0 kommenttia:
Post a Comment