Kohti pohjoissaarta

Pääsiäisen vietimme Christchurchissa, eteläsaaren ylivoimaisesti suurimmassa kaupungissa. Olimme selvästi suurkaupungissa, mikä oli selvästi havaittavissa tieliikenteessä. Näköjään tämä surffaamista ja grillaamista rakastava lammaskansa muuttuu Christchurchin liikenteessä keskisormi ojossa ajaviksi tööttäilijöiksi. Istuimme pääsiäisruuhkissa ja ihmettelimme ilmiötä nimeltä lomastressi.

Christchurchissa kiertelimme kaupungilla ja teimme päiväretken lähistöllä olevaan Akaroan saaristoon. Christchurchin mielenkiintoisin nähtävyys oli kuitenkin Antarctic Center, etelänapamantereelle omistettu tutkimuskeskus. Pääsimme tunnelmaan jo vierailua edeltävänä iltana, jolloin illastimme vaihtoaikaisen tuttuni Harleyn kanssa. Harley on pesunkestävä uusiseelantilainen ja työskenteli hiljattain etelänapamantereella 5 kuukautta. Kuuntelimme huikeita tarinoita silmät selällään ja totesimme, ettei niihin olosuhteisiin ihan joka poika tai tyttö lähde.

Antarctic Center oli kyllä oikein näppärä seikkailu. Moni pitää paikkaa ylihintaisena turistirysänä, mutta me olisimme voineet viettää siellä tuntikausia. Näin pohjoisen asukkina oli hauskaa aluksi viettää viisiminuuttinen lumimyrsky-simulaattorissa. Kaikki saivat niskaansa untuvatakin, jonka jälkeen mentiin kylmään huoneeseen ja tuijoteltiin pakkasmittaria. Japanin ja Intian turistit lähtivät puolipaniikissa huoneesta pois, kun mittari laski -17 asteeseen. Me taas ryhdyimme haaveilemaan murtomaahiihdosta.

Keskuksen tietomäärä on huikea. Tiesittekö esimerkiksi, että Suomella on oma tutkimusasemansa etelänapamantereella, nimeltään "Aboa"? Tai tiesittekö, että etelänapamanner on kuivin ja tuulisin manner? Minulle ei ollut haisuakaan koko aiheesta, joten kävelin kuin lumottuna huoneesta toiseen. Katselimme myös videoita alueen eläimistöstä, elämästä tutkimusasemilla ja muista luonnonihmeistä. Lisäksi näimme Uuden Seelannin pingviinejä, joita on tuotu loukkaantuneina tutkimuskeskukseen eri puolilta maata. Ja kuin pisteenä iin päälle, näimme sattumalta lentokoneen, joka lentää etelänapamantereelle joitakin kertoja viikossa (ja talvella ei ollenkaan). Antarctic Centerin parkkipaikka on aivan lentokentän vieressä, joten ajoitus ei olisi voinut olla parempi.

Christchurchin jälkeen ajoimme kylpyläkaupunki Hanmer Springsiin, jonka kuumissa altaissa lepuutimme luitamme. Sää oli kuitenkin jälleen kylmä ja sateinen, joten hyisen yön jälkeen suuntasimme aurinkoon eli rannikolle Kaikouran kaupunkiin. Kaikourassa moni lähtee valasristeilylle, sillä alueen vesissä uiskentelee niin eri valaita kuin delfiinejäkin. Tähän aikaan vuodesta valaita harvemmin näkyy, joten tyydyimme rannikkokävelyyn ja hylkeiden bongailuun. Kävely oli komea ja maisemat täysin erilaisia kuin mitä olimme aiemmin nähneet. Ja hylkeitä oli hauska seurata. Kertakaikkiaan mainioita eläimiä. Lötköttelevät kyljellään ja naureskelevat kameroille ja turistilaumoille. Ja syystä - turistikäyttäytyminen on kieltämättä hyvin usein naureskelun arvoista:)